Osa. VIII

Rakkaus

Mitä on Rakkaus?

Onko se jotain mitä voi sanoa tekevänsä?

Onko se rahan antamista köyhille?

Kauniita ja hienoja tekoja, muiden katsottavan?

Ei ole.

Rakkaus, se on todella iso asia. Se ei ole katoavaista, Se joko on, tai ei.

Sä joko rakastat lähimmäistäsi tai et.

Lähimmäisen rakkaus.

Mitä minä tarkoitan sillä?

Autan kun pyydetään, neuvon kun kysytään?

Puolustan kun tarvitaan, anteeksi siis annan. Tilanteessa kun tilanteessa?

Tämä seuraava on varmasti tuttu monille, mistä?

Häistä.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 

Mulle tulee yksi tarina mieleen, kaunis sellainen.

Oli nuori pari, todella nuori pari.

Rakastivat toisiaan palavasti, mikään ei heitä erottanut. Mutta myös sillon tuli todella paljon vaikeita ja vaarallisia tilanteita. He tulivat eri kulttuureista, mikä myös toi siihen osansa.

He eivät riidelleet, vaikka kuinka stressi heitä riepottelee.

Välillä tunteet purkautuu, jompikumpi suuttuu. Mutta nopeasti se aina iloksi muuttui!

Halusivat perustaa perheen, niin kovasti, palavasti kuin palava Pätsi!

Vaikka kuinka elämä heitä runteli, sitten sanoi tämä kaunis nuori neiti: "Hey! There is a Way! We can make it. Togehter. Don't be affraid.. If we believe it, we can win it. I love You."

He elivät suuressa velassa, semmoseessa paineessa, ettet voi edes kuvitella.

Nyt siis jatketaan aiheesta, Lähimmäisen rakkaudesta.

Tällä ruskeasilmäisellä neidolla oli Veli. 

Isoveli. Hän oli ainoata laatuaan. En tiedä toista kenestä ollaan näin puhuttavan. Vieläkin.

Ei mikään kunnon kansalainen, ehkä jopa rikollinen, muttei niin kylmä rikollinen muihin verrattuna. Sellainen, jolla on sydän kirkkaan olionen. Tummuudellä hän on sitä peitellyt, surulla runnellut. Pahat teot kalvaa, sydän huutaa apua. Miten voin kaiken tämän korvata. 

Tutustuu siskonsa tulevaan puolisoon, siihen aikaan. Todella mukavaa tavata kaltaisensa. Rikollinen ei ollenkaan. Mitä? Mistä?!

Haluan häneen tutustua, he ovat silti suuressa velassa. Miten voin heitä auttaa??

En omista rahaa, en mammonaa. Miten voin siis heitä auttaa??

Nyt tiedän! Autan heitä, miten? Olen taas rikollinen, mutten silti vihollinen..

En ole täydellinen, mutten niin vajavainen, ettenkö voisi olla heille lähimmäinen.

Tiedän paljon kaikennäköistä, mutten taida rahaa tekeväistä. Heillä on auto, kaunis punainen, se on minun vihollinen. Miksi? Auto heitä vihaa, niin minä auton tuhoan.

Velvollisuus on minun, koska ainoa sisko hän on.

Tätä varten täällä mä oon, jolla he pääsevät sitä pakoon. Velkaa, rahan tarvetta, niimpä siis auton mä varastan, heille mä sanon: "Teitä mä rakastan. Vaikken rahaa omista, niin nyt on aika kääntyä velkavankeudesta. Teidän täytyy valehdella, jolla saatte velat maksettua."

Rikosta vai Rakkautta

Mikä on oikein ja väärin?

Jos mä olisin isoveli, taikka isä. Niin tekisin mitä vaan jotta poikani sais rauhan. Jos mulla olis kaikki raha sitä varten, että poikani saisi itselleen uuden mahdollisuuden, niin en epäröisi, en epäilisi, vaan tekisin, sen minkä parhaaksi näkisin.

Rikos vai Rakkaus?

Tämä pari loppujen lopuski pääsi veloistaan pikkuhiljaa eroon, saivat talouden kuntoon. Miten?

Rakkaudella, ystäväni ketä tätä lukeekaan.

Rakkaus on suurin kaikista.

Eikö vain? 

Se siitä tarinasta.

Tämä on totta joka sana ;)

Tunnenko heitä? Tiedänkö ovatko he edes täältä?

Mitä järkeä siinä olisi, jos kaiken tietäisin.

Sillon en tätä kirjoittaisi! ;)

Lyhyempi teksi, silti älä murehdi, kirjotan taas uuden sivulleni!

Terveisin: Pieni Edmanin poikanen..