Osa. IX

Pelottomuus.

Mitä se on käytännössä?

Ei. Pysäytän sut heti tuohon.

Ei käytännön juttuja, eikä myöskään teoriaa.

Pelkkä suora vastaus. Rakkaus.

Niin mikä..?

Kyllä, Rakkaudesta lähtee kaikki, kaikkialle se menee, eikä koskaan lopeta liikkumista.

Se on Ikuista.

Mistä niin suurta rakkautta voi saada?

Miten mä sitä voisin omistaa?

Haluatko oikeasti omistaa rakkautta?

Siis ihan puhdasta rakkautta??

No kyllä haluan! Näytä mulle niin hommaan sen itsellein.

Kai tiedät että rakkaus on lahja?

Keneltä muka..?

Jumalalta.

Eks niit jumalii on aika paljon, mul kestää aika kauan löytää se tietty mist puhut ni voiks vaan kertoo nopeesti??

Tottakai voin, Minä olen Tie, Totuus ja Elämä.

Häneltä saat Rakkauden jo sitä oikesti tavoittelet.

Toiseen aiheeseen.

Pelottomuus.

Aloitetaanpa isoimmasta, fysiikanlakien vastaisesta, mahdottomasta ihmisen mukaan, järjettömästä, hullusta ajatuksesta jopa.

Kuoleman pelko

Ei, sitä ei ole.

Miten.. miksi.. kenellä?

Sillä joka Poikaa rakastaa, niin hän rakastaa myös Isää, joka on kaiken luonut. Amen. Amen.

Miten joku tommonen satuhahmo voi antaa jotakin ihme rakkauskuolemattomuus humpuukia kun maailmassahan ihmiset tappaa toisiaan?????

Miksei se sitten anna kaikille kuolemanpelottomuutta ja ilmesty niille ja sano et lopettaa jos on oikeasti olemassa...?

Sittenhän, se olisi Hänen oman Sanan vastaista.

Johannes 7: 28

"Autuaat ne jotka uskovat vaikka eivät näe."

Uskon kautta me kuljemme taivasten valtakuntaan.

Niinhän on kirjoitettu, veljeni.

Akabe Rakkaus.

Puhtaus.

Oikeamielisyys.

Kaitsevaisuus.

Nöyryys.

Muiden sijoittaminen itsensä edelle.

Pelottomuus.

Tyyneys.

Maltillisuus.

Pitkämielisyys.

Uhrautuvaisuus. Mitä se on?

Onko se, että jätät työpäivän välistä ja toivot ettet saa potkuja taikka huutoja?

Vai, onko se jotain millä voit elvistellä miten hienosti rikollisten keskellä?

Vai, onko se jotain muuta, mitä kukaan ei näe, vaan ne kenen eteen sitä pelkästään teet!?

Mää vastaisin ton kolmannen vaihtoehdon ;)

Se on minun mielestä todella hienoa, kaunia, raakaa jopa, mutta palkitsevaa, kun menet kaveria suojaamaan, katsot silmiin kuoleman ja toteat: "Sinua minä rakastan, ole rohkea. En anna heidän sinua satuttaa!"

Tuo, rakas ystävä on Rakkautta, mikä tulee Häneltä joka on Jaakobin ja Iisakin Jumala. Hän joka on kuka Hän on."

Ootko nähnyt tällaista tapahtuvan mistä puhut?

En.

No mistä sitten tiiät??

Elän tuon keskellä.

Keskellä.

Muiden välissä, ennen kuin kerkeävät menehtymään.

Ennen kuin on myöhäistä.

Isä lähetti minut, jotta yksikään joka Häneen uskoo, kuolisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

Niin on kirjoitettu.

Amen.

Hyvää huomenta niille jotka tätä lukee. Muille siunattua päivää!

Kuulemiin ystävä hyvä!

Terveisin: Aki

Osa. VIII

Rakkaus

Mitä on Rakkaus?

Onko se jotain mitä voi sanoa tekevänsä?

Onko se rahan antamista köyhille?

Kauniita ja hienoja tekoja, muiden katsottavan?

Ei ole.

Rakkaus, se on todella iso asia. Se ei ole katoavaista, Se joko on, tai ei.

Sä joko rakastat lähimmäistäsi tai et.

Lähimmäisen rakkaus.

Mitä minä tarkoitan sillä?

Autan kun pyydetään, neuvon kun kysytään?

Puolustan kun tarvitaan, anteeksi siis annan. Tilanteessa kun tilanteessa?

Tämä seuraava on varmasti tuttu monille, mistä?

Häistä.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 

Mulle tulee yksi tarina mieleen, kaunis sellainen.

Oli nuori pari, todella nuori pari.

Rakastivat toisiaan palavasti, mikään ei heitä erottanut. Mutta myös sillon tuli todella paljon vaikeita ja vaarallisia tilanteita. He tulivat eri kulttuureista, mikä myös toi siihen osansa.

He eivät riidelleet, vaikka kuinka stressi heitä riepottelee.

Välillä tunteet purkautuu, jompikumpi suuttuu. Mutta nopeasti se aina iloksi muuttui!

Halusivat perustaa perheen, niin kovasti, palavasti kuin palava Pätsi!

Vaikka kuinka elämä heitä runteli, sitten sanoi tämä kaunis nuori neiti: "Hey! There is a Way! We can make it. Togehter. Don't be affraid.. If we believe it, we can win it. I love You."

He elivät suuressa velassa, semmoseessa paineessa, ettet voi edes kuvitella.

Nyt siis jatketaan aiheesta, Lähimmäisen rakkaudesta.

Tällä ruskeasilmäisellä neidolla oli Veli. 

Isoveli. Hän oli ainoata laatuaan. En tiedä toista kenestä ollaan näin puhuttavan. Vieläkin.

Ei mikään kunnon kansalainen, ehkä jopa rikollinen, muttei niin kylmä rikollinen muihin verrattuna. Sellainen, jolla on sydän kirkkaan olionen. Tummuudellä hän on sitä peitellyt, surulla runnellut. Pahat teot kalvaa, sydän huutaa apua. Miten voin kaiken tämän korvata. 

Tutustuu siskonsa tulevaan puolisoon, siihen aikaan. Todella mukavaa tavata kaltaisensa. Rikollinen ei ollenkaan. Mitä? Mistä?!

Haluan häneen tutustua, he ovat silti suuressa velassa. Miten voin heitä auttaa??

En omista rahaa, en mammonaa. Miten voin siis heitä auttaa??

Nyt tiedän! Autan heitä, miten? Olen taas rikollinen, mutten silti vihollinen..

En ole täydellinen, mutten niin vajavainen, ettenkö voisi olla heille lähimmäinen.

Tiedän paljon kaikennäköistä, mutten taida rahaa tekeväistä. Heillä on auto, kaunis punainen, se on minun vihollinen. Miksi? Auto heitä vihaa, niin minä auton tuhoan.

Velvollisuus on minun, koska ainoa sisko hän on.

Tätä varten täällä mä oon, jolla he pääsevät sitä pakoon. Velkaa, rahan tarvetta, niimpä siis auton mä varastan, heille mä sanon: "Teitä mä rakastan. Vaikken rahaa omista, niin nyt on aika kääntyä velkavankeudesta. Teidän täytyy valehdella, jolla saatte velat maksettua."

Rikosta vai Rakkautta

Mikä on oikein ja väärin?

Jos mä olisin isoveli, taikka isä. Niin tekisin mitä vaan jotta poikani sais rauhan. Jos mulla olis kaikki raha sitä varten, että poikani saisi itselleen uuden mahdollisuuden, niin en epäröisi, en epäilisi, vaan tekisin, sen minkä parhaaksi näkisin.

Rikos vai Rakkaus?

Tämä pari loppujen lopuski pääsi veloistaan pikkuhiljaa eroon, saivat talouden kuntoon. Miten?

Rakkaudella, ystäväni ketä tätä lukeekaan.

Rakkaus on suurin kaikista.

Eikö vain? 

Se siitä tarinasta.

Tämä on totta joka sana ;)

Tunnenko heitä? Tiedänkö ovatko he edes täältä?

Mitä järkeä siinä olisi, jos kaiken tietäisin.

Sillon en tätä kirjoittaisi! ;)

Lyhyempi teksi, silti älä murehdi, kirjotan taas uuden sivulleni!

Terveisin: Pieni Edmanin poikanen..

Osa. VII

Seitsemäs Luku. VII

Mitä haluan?

Miksi?

Milloin?

Nämä ovat ne kolme asiaa mitä vieläkin mietin, sillä potentiaalia on paljon, todella paljon.

Miksen pääse perille?

Miten edes pääsisin?

Käykö koskaan edes niin, että siellä olisin, vihdoinkin..?

Ihmeen tavalla, edes jollakin tavalla. Rahalla?

Taidolla? Edes tiedolla?

Jos vain voisin, niin maksaisin.

Jos pystyisin niin tekisin.

Jos se mahdollista vain olisi, niin sinne mä menisin.

Minne? Ja mitä?

Sitä millä pääsisin etenemään.

Muutama mikä kiinnostaa:

/Autot

/Elektroniikka

/Puheenlahjojen käyttö

/Pyörät

/Moottoripyörät

/Kilpa-ajaminen

/Laulaminen

Nämä Seitsemän ovat niitä, joita oon haaveillut edes kerran tai kaks.

Mutta tiedätkös mikä on tullut vastaan ain?

Raha.

Kyllä. Ilman rahaa, ei täällä pärjää.

Ilman neuvoja, tukea ja apua ei täällä myöskään pärjää.

Opettajat eivät normaalin arjen askareita opeta. Eikö vain?

Tulet täysi-ikään, niin olet virallisesti silloin aikuinen. Valtio ja tämä maa sulta odottaa tietoa ja taitoa. Sinun on osattava.

Mistä olisit oppinut kaiken tiedon ja taidon ennen täysi-ikää?

Vastaus: Vanhemmiltasi.

Nyt muistutan Sinua lukija, jos et ole tarinaani lukenut alusta asti, suosittelen Sinua sinne palaavaksi. ;)

Jokainen asia on tyssännyt elämässäni.

Mollattu, syrjään sivuutettu.

Siirretään ongelma seuraavalle eteenpäin, ettei tarvitse omaa päätä jumiin jättää.

"Hienoa Aki!"

" Sä pystyt siihen!"

"Mä tiesin, hienosti! Se oli sussa kokoajan! Mä uskon suhun, niin usko sinäkin itseesi!"

Näitä jokainen lapsi tarvitsee ja kaipaa. Omiensa lohtua ja tukea. Tsemppaavaa puhetta!!

Miten nuoriso voi olla meidän tulevaisuus, jos heidät ahdetaan maahan, potkitaan kuin myös hakataan heti kun ollaan nousemassa. 

Murtunut mieli, makaa, apua huutaa ja kysyy vaan;

"Kuuleeko kukaan??!!?"

Kukaan ei auta, pakko yksin nousta, vaikka sattuisi kuinka...

"Jes!! Pääsin ylös!! Ilman kenenkään apua!

Mä pyst.." 

*PAM*

Suoraan ottaan niin, että maassa taas ollaan, kahta kauheemmin.

Näin nuoret saavat kasvatusta. Painostavalla, kammottavalla, todella inhottavalla tavalla.

"Nuorilla ei ole mitään käytöstapoja nykyään!"

Niimpä, törkeää tuollainen. Mistäköhän ovat sen oppineet?

Tervhetiä vanhemmalle polvelle, hymy rinnassa, kirkaus silmissä. Tulee jo valmiiksi ylpeä olo; "Jes, nyt musta voidaan olla ylpeitä kotona, kun näin reippaasti tervehdin, avaampa vielä ovenkin!"

Irvistys heti vastassa, ihme ettei ole sylkeä jo naamassa.

Loppuun toksahdus: "Osaan avata oven ihan ittekkin!"

Tulee hyvä fiilis. Taas on nuorisossa vika. Pitäs maahan polkea, isolla maiharilla. Kun ei ole mitään käytöstapoja..

Ironinen tilanne, eikö vain?

Tulee ittelle huvittunut olo, kun tätä kirjoittelen.. :D

Muistan kun kävin yksi kerta Lidlissä puolisoni kanssa,

sehän oli huvittavaa kun päästiin kassalle, melkein sadan euron arvosta ruokatavaraa lappasin siihen liukuhihnalle, sanoin sille naismyyjälle hyvin pirteästi, että:"Hyvää päivää!"

Arvaas, ei kattonut edes päinkään. Mitä?

Vastausta odottelin kun kattelin silmiin. Kattoko takas?

Ei.. :D

Nousi todella iso inho, siitä kun menet asiakaspalvelupainotteiseen paikkaan töihin, olet kohtaamassa työsi aikana Ihmisiä. Kyllä. IHMISIÄ!!

Tavauskurssin kautta? Ei.. Jokanen osaa tavata.. Menee muutenkin vaan hukkaan pelkkää nettisivua turhuudella..

Takanaolevalle kyllä tervehdittiin, oli siis eläkeikäisii ;)

Noh, taakseen jättää..

Tässähän meni taas tovi. Mukavaahan tää on,

huomenna uusiks? :D

Pistä eteenpäin vaan, mulla on vielä todella paljon sanottavaa.

Alhaalta pääset suoraan painamaan Jako- nappulaa.

Kuulemiin taas!

Toivoen: Aki Oskari Edman 

Osa. VI

Viha.

Ylläpidänkö vihaa?

Toivonko kaikille pahaa?

Haluanko kostaa?

Olenko katkera?

En.

??

Luit oikein.

Päinvastoin.

Toivon heille, kaikille ja jokaikiselle hyvää.

-Miten sä pystyt siihen?

En minä, vaan Kristus minussa.

Mitä hyötyä olisi rakkaudesta niitä kohtaan ketkä tekevät pelkkää hyvää, silloinhan ei olisi muutosta niissä ketkä pahaa ja vihaa kalvavat.

Kohdelkaa muita niinkuin haluatte itseänne kohdeltavan.

Eikö se niin ole edelleen??

Nyt itse aiheeseen:

Äiti.

Miten minä toimein?

Yritinkö puhua?

Ratkoa vanhat ajat ja sopia?

Kyllä.

No? Miten kävi??

Hienot ja hennot puheet, mutta se mikä suusta tuli, ei ollut totuus.

Humaltuneisuus saattoi olla vaikuttavana olosuhteena.

Oollaanko me koskaan voitu keskustella?

Ei todellakaan.

Huutoa ja haukkua.

Mutt' ei koskaan puhetta ja sovintoa.

"Kamalan oloista!"

Niin on, siitähän on ollut aina kyse. Riitaisuudesta ja pahasta olosta. Muttei koskaan sovinnosta. Asioista ei olla voitu keskustella, ikimaailmassa.

Edelleen kauhistuttavaa.

Eikö vaan?

Nuori poika, ilman molempia vanhempiaan, joutuu nopeasti aikuistumaan, omillaan.

Tukea ja turvaa, ei näy laisinkaan, mihin nojata.

"Taitaa olla taas lääkkeet syömättä kun korotat mulle ääntä!!"

"Älä syyllistä minua! Oletko ottanut tänään Risperdaalia!?"

"Hullua, kauheaa, kun poika ajelee illalla mopoilla!"

"Mulla ei ole otetta enään poikaan! Se lähtee kotoa ilman lupaa! Mun ei tarvitse tällaista katsella!"

Laitokseen seuraavaks, lääkkeet kouraan kun Seitsämäntoista tulee ikään pintaan..

Vähähättelyä.

"Sä Aki tarvitset sitä lääkettä, että olet kunnossa.."

"Sun äitis sanoi niin."

Okei. 

Tässä on vähäisen haukattavaa yhteen lukukertaan, eikö vaan?

Hypätääs aiheesta muutama vuos eteenpäin, nykyhetkeen.

Senhän haluatte tietää miten asiat ovat nyt, jos tuo kerran tapahtui vuosia sitten.

Alat vakavasti seurustelemaan, todella kauniin neidin kanssa.

Äiti puuttuu asiaan, kun pikkuveli alkaa varastamaan.

Todella iso syytös, kun on kyse Seitsemästäsadasta.

(Tarkka luku= 799,52euroa)

"Se ei ollut sinun pikkuveli!

Kyseessä oli muu kuin veli.

Olikohan se tyttöystäväsi veli!!"

Äiti, miten minun tyttöystäväni veli voisi minulta varastaa, kun hänhän ei osaa kysyä ilman lupaa.

Faktat faktoina.

Pikkuveljellä on käyttäjä, joka on minun tekemä.

Eihän tämä ole edes ensimmäinen kerta.

Kaksikymmentä euroa, viisi euroa.

Savuna ilmaan. Kuka sen teki, oliko se pikkuveli?

Kysyn, niin vastauksen saan: "Noko ajattelin vaan että voin ottaa!"

Kaupasta karkkia, taskuun ja karkuun vaudilla.

Olitko se sinä?

En ollut.

Oletko se sinä tuossa kamerassa?

Näkeehän sen tästä videossa?

En ole ottanut. En se minä ollut.

Seur. Aihe (Liittyy tarinaan silti..):

Aikuinen ihminen, alkoholisti.

Lapsia pyytää luokseen siksi, että haluilleen tulisi paussi.

Tiedätte kyllä mistä puhun. Sitä ei tarvitse tähän kirjoittaa.

Nuoriso ravaa siellä, kaksitoista ja kolmetoista vuotiaat viihtyvät, koska kyseessähän on ilmainen viina ja tupakka.

Veli kiinni jää, Poliisit sitä alkaa selvittämään.

Monta nuorta, samanikäistä porukkaa.

Mitä siitä?

Nuorethan tekee sitä. Kokeilua, polttelua, juomista.

Sehän on normaalia?

Tätä minä selitän, kun Poliisi kysyy veljeltä, olitko sinä siellä?

Vastauksen saavat, mikä tullaan aina kuulemaan.

En todellakaan!

Valhetta valheen perään, eikä sitä myönnä ketään.

Opittu tapa, vai jotain muuta?

Mistä sai se alkunsa??

Takaisin itse tarinaa:

Äiti, me molemmat tiedetään että se oli mun veli, miten maksatte rahat takaisin?? Kun kyseessä oli videopeli puhelimessa.

"Taitaa olla taas lääkkeet syömäti.", luuri kiinni.

Harmittaako mua?

Kyllä.

Rikosilmoitus?

Tehty ja kumottu on.

Lastensuojeluilmoitus?

Tarviiko edes kysyä, sehän on ihan selvä. Kaikki keinot käytetään. Mutta täällä silti kirjoitan, kuinka väärin silti toimitaan.

Rahoja en tule takaisin saamaan, mutta silti hyvää heille toivotan!!

Siunausta heille vaan.. Tätä minä tarkoitan, minun kuolemaan saakka. Ovathan he minun omaa verta.

Silti tekemisissä heidän kanssa?

En todellakaan.

Kiitos kiinnostuksestasi lukea, mitä on elämä vaikea. Kokemusta tarvitaan tulevaan.

Päätän tämän Osan seuraavaan kertaan.

Toivoen: Aki Oskari -

Osa. V

Valhe.

Mikä on valhe?

Miksi joku valehtelee?

Miksei vale tuo inhoa sen käyttäjiin, että tämähän on väärin?

Sen me kaikki haluaisimmehan tietää, eikö vain?

Mutta sitä vastausta ette kuitenkaan saa täältä.. Sorry.

Tarinan voin kyllä kertoa, surevaa ja pelottavaa. Aivan.

Kauheaa sellaista.

Mistä siis aloittaa?

Alusta.

Oon koko ikäni elänyt valheessa, kauheassa sellaiseessa.

Isä hylkäsi. 

Uuden äiti tapasi.

Tuli uusi lapsi.

Pikkuveli.

Ei ensimmäinen, mutta viimeinen.

Uudet periaatteet, uusi "Perhe".

Silti, oma isä olisi parempi, saisinko sen takaisin?

Missä isä on?

Miksei hän ole täällä?

Olenko minä tehnyt jotain väärää?

Nyrkistä päähän, okei, hieman liioittelua, mutta totta.

Hiuksista kiinni, lattiaa pitkin. Huoneessa itkin.

Missä on äiti?

Totuutta pyysin. Myös huusin.

Painajaisia näin, alkoholin tuoksun muistan.

Vääristelyn ääni, sen taaksein jätin.

Totuuden tiesin, kuraattorin syliin riensin, itkin, halasin, kotiin en halunnut olla palaavaksi.

Peliin puuttui Poliisi.

Jes! Virkavalta. Oikeus saa siis tapahtua!!

Ottivat minut vastaan, haastattelua ja kuulustelua.

"Onko sulla Aki vaatimuksia isäpuolta kohtaan?"

-"On, rangaistus ja korvauksia!"

Puuttuu peliin äiti, puolustaa miestänsä, kumoaa syytteensä, omansa kuin myös poikansa.

Pääsee siis pelkällä sakolla.

Oikeudenmukaista?

Muutetaan uuteen kotiin, ilman isäpuolta.

Hetken kuluttua, ovi aukeaa ja sieltä näämme saman persoonan.

Eikö tullutkaan eroa???

"Tämähän on kauheaa!!"

Sanoi joku vaan, muttei tullut muutosta.

Suut tultiin sulkemaan, eikä kuultu omaa poikaa.

Se on hullu, saa raivokohtauksia.

Syyttä äitiä ja isäpuoltaan.

Haluaa isän luokse vaan, pistetään se sairaalaan yhdeksänvuotiaana vaan.

Kahdeksan kuukautta koti-ikävää.

Tutkimuksia, tarralappuja rinnassa.

Onko tämä minun ansionmukaista?

Missä on turva, jonne voisin paeta?

Tämähän ei ole pelkkää Blogia, vaan totisinta totta lapsuudesta.

Joka on osa minua.

Mitä siis tapahtui kuukausien jälkeen?

Psykoosi-lääke ;)

Yksitoista vuotta, oli lääkettä kehossa.

Kunnes löysin elämäni rakkauden.

Tulevan lapseni äidin. Joka minulle sanoi; "Aki, sinä olet kunnossa. Et ole sairas täällä maailmassa. Se on traumatisoitavaa, mutta siitä Sä pääset yli vaan!

Mä rakastan Sua."

Osa kuusi, kertoo siitä miten äitini kohtasin, totuudella valaisin, mutta syykseni sain, että olen valehtelija ja varas vain. Kuin isäni...

Kuulemiin, ensikertaan siis.

Toivoen: Aki Oskari -

Osa. IV

Onni onnetomuudessa ilman onnea.

Mistä aloittaa?

Epäonni.

Mitä on epäonni, tai miten se vaikuttaa elämässä?

Jatkuvat hylätyt toimeentulohakemukset, maksamattomat laskut, perintäkirjeet, tuskaiset ponnistelut ilman tulosta.

Auto joka varastetaan, kolaroidaan, olet jo valmiiksi siitä velkaa ja huomaat vahinkoilmoitusta tehtäessäsi että vakuutus ja kasko on mennyt umpeen Kolme päivää ennen tapahtunutta.

Vakuutus ei siis korvaa.

Kivaa eikö?`

Murhetta?

Ei ollenkaan.

Mitä siis tehdä, pitäisikö itkeä?

Kaatua maahan ja pysyä siinä?

Vai jatkaa kotona, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuulostaa paremmalta kuin eka vaihtoehto...

Miksi mä edes jaarittelen täällä?

Sitä ei kukaan tiedä. Kai toivon että jonkun korvat kuulevat tämän, odotan talouden tasaantumista, ilman tulosta.

Murhetta ja kovaa tuskaa. Mutta silti on pakko jaksaa. 

Mulle ei ole edes varaa elättää itseäni, puolisoani eikä tulevaa lastani.

Pitäisi nousta takamukseltani, mutta käteni ovat sidotut, jalkani hakatut, etten nousisi sijaltani.

Kuule minua, näätkö minua?

Kenen ääntä odotan, joka nostaa noista veloista?

Onko se huomenna vai ensivuonna?

Pelkkää surkuttelua, tuskaa ja murhetta eikä näy loppua..

Positiivista palautetta, onko se edes tarpeellista, eihän se tuo rahaa vakuutuksesta.

Autokin pysyy lunarissa, turhaa luuloa..

Mikä on se?

Missä?

Kuuleeko kukaan?

Tule auttamaan, näyttämään ja sanomaan että asiat tulee onnnistumaan, ennenkuin huomaatkaan!

Kuinkakohan kauan, ennen kuin se tulee soimaan?

Rauhaa ja turvallisuuden tunnetta, jota en tule kuulemaan vanhemmilta.

Vain omissa ajatuksissa, se on ainoa paikka, myös tulevaisuudessa.

Verbaalisuuden taitaminen, todella ihanteellinen, muttei hyödyllinen.

Kotoa huudellen, se menee kuin tuhka tuuleen.

Kiitänkö lukijaa lopussa?

Hänhän sentäs jaksaa tänne tulla, ottaa osan minusta ja murheesta.

Kuulemaan tuskaista puhetta. 

Hyvää jatkoa.

Toivoen: 21 vuotias tuore Isä.

Osa. III

-Miten tuo liittyy mihinkään?

Mikä?

-No toi mitä kirjotat tänne.

Haluan jakaa jotta mulla olisi jotain kerrottavaa.

-Kenelle?

Kaikille.

-Onks sul vähän tylsä elämä kun kirjottelet vain täällä, etkä mene minnekkään?

Voi kuule, oon nähnyt sen verran elämää, että nyt kerkeän hengähtämään ;)

Nythän kun avaan vähäsen jokaisen ihmisen tunne- kuin myös ajatusmaailmaa, niin voidaan kunnolla
aloittaa! Kivaa eikö? Tämä saa monien ihmisien sydämen auki. Joten VAROITUS, jos haluat tulla avatuksi melkein paatuneesta sydämestä, jatka lukemista rakas ystäväni. Olet oikealla reitillä.

Mutta jos haluat pysyä entisellään, pahaa tekemällä. En ole estämässä.
Voimme jatkaa muiden kanssa ketkä eivät lue tätä totutta vääristelläksensä.

Kolmas kerta todensanoo yleensä, jos oikein muistan. Aina ei kyllä päde, se ollaan huomattu, mutta ei jumiuduta tähän, vaan mennään eteenpäin!

Tästä saattaa tulla vähän pidempi teksti, mutta silloin se menee perille henkisesti!

Miten joku tuttu lähipiiristä jaksaa, ei jää maahan makaamaan, painaa vaan eikä aijo luovuttaa?
Onko sillä jotai eritystä voimaa? Miten se saa pahan pakenemaan?? Miksei se ole jo kaivamassa omaa hautaa???

Mulla on tähän vastaus, mutta ennen sittä kerroin teille jonkisen verran mitä Minä olen nähnyt.
Mitä minä olen kokenut.

Kysymykseen vastaus mikä on mielessä ennen alkua:

-Miks se mua kiinnostaa? Voin vaan lopettaa lukemasta ja jatkaa olemista..

"Jatka vain, mutta sillon Sä sielulles vanhingon sait, koska jätit lukematta vain, jotain sellaista vain mikä olis sut kuoleman suusta nostattavain.

Oot nuori, paljon eri ovia mihin mennä, suuria aikomuksia miksi tullu isona.
Haaveen haluat toteutuvan, kunnes tajuat, ettet voi perille asti aikoa.
Miten voin pakoilla, etten hukkaa ainoata keinoa, jolla pysyä leipä suussa, ilman murhetta?"

Kun tulet hakatuksi, kiusatuksi, melkein tapetuksi, sun täytyy silloin tietää mihin mennä henkisesti, ennen kuin eteen tulee ensimmäinen testi.

Kumman noista valitsist ekaksi? Toivon vai Epätoivon?
Tottakai haluat helpoimman tien, etkä sitä synkkää laaksoa missä pimeys valtaa maan.

Miten voit pärjätä maailmassa ilman valoa, kun onhan kyseessä planeetta missä synti täyttää Maan.
Rikollisuus, varkaudet, pahat puheet, kuolema, murha.

Tässä on se skaala, olemme vajavaisia, emmekä täydellisiä.
Me teemme virheitä, emmekä koskaan täytä Sitä, minkä Joku teki noin 2000. vuotta sitten.

Huokutus vaanii hiljaa odottaen voivansa kaapata, heikoimman laumasta.
Äkkiähän ollaan tappamassa viatonta...(Syy - seuraus)
Pidemmälle kun teoissaan mennään, tulee esille paatauneisiin minkä kirjoitin ylhäällä ;)

Millään ei siis ole väliä. Ei ole väliä. Kuulostaako tutulta? Elämä tuntuu turhalta?

Evankeliumi Luukkaan mukaan 9:
24. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. 
25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 
26. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. 
27. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan." 

Nyt päästään itse aiheeseen. Kristinusko. Mitä se on?

-Joo joo, mää oon tän jo suorittanu alakoulus.

Hyvä niin. Tiedät varmaan Kymmenen käskyä?
Et?

Entä rakkauden Kultainen Käsky?

Kohtele muita, niin kuin haluat muiden kohtelevan Sinua.

Jopa 14 vuotias poika osaa tämän, vai onko se osaamisesta vai halusta osata?

-Miksi aihe vaihtui tähän, muutenkin tota tyrkytetään kaikkialla, nehän on ihan hulluja!

Minun tehtävä on kertoa tämä, koska olenhan osani saanut omakseni uskosta.


Turha elämä, halu kuolla, masennusta joho ei löydy parannusta vaikka kuinka monta laattaa söisin vuorokaudessa, mitä minun pitää tehdä??!!
En uskalla toimia, en mennä, enkä kuljeksia.. Miten jaksan ja saan voimaa, jos ei ole ketään, edes tuttavaa joka minua auttaa, kunnes pääsen maaliin saakka??

Evankeliumi Johanneksen mukaan 8:
12. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus". 

Nyt kun kerron mikä on synti, älä oleta, vaan lopeta ennen ajatusta, koska kerron tämän armon ansiosta.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 8:
23. Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. 
24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." 
25. Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille. 


-Mitä tämä tarkoittaa? Kaikkihan on syntiä, niin tän mä jo tiedän!

Kirje Roomalaisille 6:
23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 

-Mut millai kukaan voi päästä taivaaseen jos me tehdään syntiä?

Rakas ystävä, löytyyhän siihen syy piilevä:

Johanneksen Evankeliumi 3:
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. 
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. 
19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. 
20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. 
21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." 

Jeesus Kristus.

Kyllä. Itse Jumala.
Haluatko pelastua?

Veikkaan, että haluat kun luet jo täällä saakka ;)

Hän on Tie, Totuus ja Elämä.

Taivas, miten sinne voi mennä?

Vastaanottamalla Jeesuksen, tunnustat Hänet sinun Herraksesi.

Haluat uskoa Häneen, ei ole muuta tietä mikä vie taivaaseen.

-Muut uskonnot sitten? Miten selität ne?

Ystävä, mä kerron vain Jeesuksesta, voit etsiä muualta vastauksia, miksi toiset vievät harhaan.

Hän on Isä, Hän on Jumala ja Hän on se joka meidät pelastaa!

On aika taas jatkaa matkaa, emmehän halua roikkua verkossa jolla unohtaa oikea maailma.

Kuulemiin, toiv: 21vee tuleva Isä