Osa. VI

Viha.

Ylläpidänkö vihaa?

Toivonko kaikille pahaa?

Haluanko kostaa?

Olenko katkera?

En.

??

Luit oikein.

Päinvastoin.

Toivon heille, kaikille ja jokaikiselle hyvää.

-Miten sä pystyt siihen?

En minä, vaan Kristus minussa.

Mitä hyötyä olisi rakkaudesta niitä kohtaan ketkä tekevät pelkkää hyvää, silloinhan ei olisi muutosta niissä ketkä pahaa ja vihaa kalvavat.

Kohdelkaa muita niinkuin haluatte itseänne kohdeltavan.

Eikö se niin ole edelleen??

Nyt itse aiheeseen:

Äiti.

Miten minä toimein?

Yritinkö puhua?

Ratkoa vanhat ajat ja sopia?

Kyllä.

No? Miten kävi??

Hienot ja hennot puheet, mutta se mikä suusta tuli, ei ollut totuus.

Humaltuneisuus saattoi olla vaikuttavana olosuhteena.

Oollaanko me koskaan voitu keskustella?

Ei todellakaan.

Huutoa ja haukkua.

Mutt' ei koskaan puhetta ja sovintoa.

"Kamalan oloista!"

Niin on, siitähän on ollut aina kyse. Riitaisuudesta ja pahasta olosta. Muttei koskaan sovinnosta. Asioista ei olla voitu keskustella, ikimaailmassa.

Edelleen kauhistuttavaa.

Eikö vaan?

Nuori poika, ilman molempia vanhempiaan, joutuu nopeasti aikuistumaan, omillaan.

Tukea ja turvaa, ei näy laisinkaan, mihin nojata.

"Taitaa olla taas lääkkeet syömättä kun korotat mulle ääntä!!"

"Älä syyllistä minua! Oletko ottanut tänään Risperdaalia!?"

"Hullua, kauheaa, kun poika ajelee illalla mopoilla!"

"Mulla ei ole otetta enään poikaan! Se lähtee kotoa ilman lupaa! Mun ei tarvitse tällaista katsella!"

Laitokseen seuraavaks, lääkkeet kouraan kun Seitsämäntoista tulee ikään pintaan..

Vähähättelyä.

"Sä Aki tarvitset sitä lääkettä, että olet kunnossa.."

"Sun äitis sanoi niin."

Okei. 

Tässä on vähäisen haukattavaa yhteen lukukertaan, eikö vaan?

Hypätääs aiheesta muutama vuos eteenpäin, nykyhetkeen.

Senhän haluatte tietää miten asiat ovat nyt, jos tuo kerran tapahtui vuosia sitten.

Alat vakavasti seurustelemaan, todella kauniin neidin kanssa.

Äiti puuttuu asiaan, kun pikkuveli alkaa varastamaan.

Todella iso syytös, kun on kyse Seitsemästäsadasta.

(Tarkka luku= 799,52euroa)

"Se ei ollut sinun pikkuveli!

Kyseessä oli muu kuin veli.

Olikohan se tyttöystäväsi veli!!"

Äiti, miten minun tyttöystäväni veli voisi minulta varastaa, kun hänhän ei osaa kysyä ilman lupaa.

Faktat faktoina.

Pikkuveljellä on käyttäjä, joka on minun tekemä.

Eihän tämä ole edes ensimmäinen kerta.

Kaksikymmentä euroa, viisi euroa.

Savuna ilmaan. Kuka sen teki, oliko se pikkuveli?

Kysyn, niin vastauksen saan: "Noko ajattelin vaan että voin ottaa!"

Kaupasta karkkia, taskuun ja karkuun vaudilla.

Olitko se sinä?

En ollut.

Oletko se sinä tuossa kamerassa?

Näkeehän sen tästä videossa?

En ole ottanut. En se minä ollut.

Seur. Aihe (Liittyy tarinaan silti..):

Aikuinen ihminen, alkoholisti.

Lapsia pyytää luokseen siksi, että haluilleen tulisi paussi.

Tiedätte kyllä mistä puhun. Sitä ei tarvitse tähän kirjoittaa.

Nuoriso ravaa siellä, kaksitoista ja kolmetoista vuotiaat viihtyvät, koska kyseessähän on ilmainen viina ja tupakka.

Veli kiinni jää, Poliisit sitä alkaa selvittämään.

Monta nuorta, samanikäistä porukkaa.

Mitä siitä?

Nuorethan tekee sitä. Kokeilua, polttelua, juomista.

Sehän on normaalia?

Tätä minä selitän, kun Poliisi kysyy veljeltä, olitko sinä siellä?

Vastauksen saavat, mikä tullaan aina kuulemaan.

En todellakaan!

Valhetta valheen perään, eikä sitä myönnä ketään.

Opittu tapa, vai jotain muuta?

Mistä sai se alkunsa??

Takaisin itse tarinaa:

Äiti, me molemmat tiedetään että se oli mun veli, miten maksatte rahat takaisin?? Kun kyseessä oli videopeli puhelimessa.

"Taitaa olla taas lääkkeet syömäti.", luuri kiinni.

Harmittaako mua?

Kyllä.

Rikosilmoitus?

Tehty ja kumottu on.

Lastensuojeluilmoitus?

Tarviiko edes kysyä, sehän on ihan selvä. Kaikki keinot käytetään. Mutta täällä silti kirjoitan, kuinka väärin silti toimitaan.

Rahoja en tule takaisin saamaan, mutta silti hyvää heille toivotan!!

Siunausta heille vaan.. Tätä minä tarkoitan, minun kuolemaan saakka. Ovathan he minun omaa verta.

Silti tekemisissä heidän kanssa?

En todellakaan.

Kiitos kiinnostuksestasi lukea, mitä on elämä vaikea. Kokemusta tarvitaan tulevaan.

Päätän tämän Osan seuraavaan kertaan.

Toivoen: Aki Oskari -