Osa. V

Valhe.

Mikä on valhe?

Miksi joku valehtelee?

Miksei vale tuo inhoa sen käyttäjiin, että tämähän on väärin?

Sen me kaikki haluaisimmehan tietää, eikö vain?

Mutta sitä vastausta ette kuitenkaan saa täältä.. Sorry.

Tarinan voin kyllä kertoa, surevaa ja pelottavaa. Aivan.

Kauheaa sellaista.

Mistä siis aloittaa?

Alusta.

Oon koko ikäni elänyt valheessa, kauheassa sellaiseessa.

Isä hylkäsi. 

Uuden äiti tapasi.

Tuli uusi lapsi.

Pikkuveli.

Ei ensimmäinen, mutta viimeinen.

Uudet periaatteet, uusi "Perhe".

Silti, oma isä olisi parempi, saisinko sen takaisin?

Missä isä on?

Miksei hän ole täällä?

Olenko minä tehnyt jotain väärää?

Nyrkistä päähän, okei, hieman liioittelua, mutta totta.

Hiuksista kiinni, lattiaa pitkin. Huoneessa itkin.

Missä on äiti?

Totuutta pyysin. Myös huusin.

Painajaisia näin, alkoholin tuoksun muistan.

Vääristelyn ääni, sen taaksein jätin.

Totuuden tiesin, kuraattorin syliin riensin, itkin, halasin, kotiin en halunnut olla palaavaksi.

Peliin puuttui Poliisi.

Jes! Virkavalta. Oikeus saa siis tapahtua!!

Ottivat minut vastaan, haastattelua ja kuulustelua.

"Onko sulla Aki vaatimuksia isäpuolta kohtaan?"

-"On, rangaistus ja korvauksia!"

Puuttuu peliin äiti, puolustaa miestänsä, kumoaa syytteensä, omansa kuin myös poikansa.

Pääsee siis pelkällä sakolla.

Oikeudenmukaista?

Muutetaan uuteen kotiin, ilman isäpuolta.

Hetken kuluttua, ovi aukeaa ja sieltä näämme saman persoonan.

Eikö tullutkaan eroa???

"Tämähän on kauheaa!!"

Sanoi joku vaan, muttei tullut muutosta.

Suut tultiin sulkemaan, eikä kuultu omaa poikaa.

Se on hullu, saa raivokohtauksia.

Syyttä äitiä ja isäpuoltaan.

Haluaa isän luokse vaan, pistetään se sairaalaan yhdeksänvuotiaana vaan.

Kahdeksan kuukautta koti-ikävää.

Tutkimuksia, tarralappuja rinnassa.

Onko tämä minun ansionmukaista?

Missä on turva, jonne voisin paeta?

Tämähän ei ole pelkkää Blogia, vaan totisinta totta lapsuudesta.

Joka on osa minua.

Mitä siis tapahtui kuukausien jälkeen?

Psykoosi-lääke ;)

Yksitoista vuotta, oli lääkettä kehossa.

Kunnes löysin elämäni rakkauden.

Tulevan lapseni äidin. Joka minulle sanoi; "Aki, sinä olet kunnossa. Et ole sairas täällä maailmassa. Se on traumatisoitavaa, mutta siitä Sä pääset yli vaan!

Mä rakastan Sua."

Osa kuusi, kertoo siitä miten äitini kohtasin, totuudella valaisin, mutta syykseni sain, että olen valehtelija ja varas vain. Kuin isäni...

Kuulemiin, ensikertaan siis.

Toivoen: Aki Oskari -